Niin, kaikenlaista muutakin te keksitte, kuin ne hämähäkit... Ennen vanhaan oli mielikuvitusta, niinhän me ollaan tässä todettu....
Minulla oli mustavalkea tanssihiiri, Petteri nimeltään, jos muistatte????
Vanhaan hillopurkkiin olin rakennellut sille pesän. No, kävi sitten niin, että aikanaan hiirulainen kuoli. Kovan surun saattelemana hautasin Petteri-hiiren yläpihalle, piikkilanka-aidan tolpan juureen. Viereiselle tolpalle oli haudattu Suhosten undulaatti. Hiiri laitettiin pieneen keksilaatikkoon ja sinne hautaan. Päälle mullat ja kukkaset. Pahvinpalasta väkräsin hiirulaiselle hautakiven, johon rohkeesti laitoin ihan hiirulaisen nimenkin ja jotain saattosanoja. MUISTAN, että ajattelin sitä lappua kirjoittaessani, että voinko laittaa hiiren nimen siihen. Älysin siis jo silloin pienenä, että vaarana on, jos te näette sen, alkaa irviminen....
No, minä hieman vähättelin teitä, ilmiselvästi!!!! Seuraavana aamuna heräsin mekkalaan ylämäellä ja ikkunasta näin, että te tanssitte intiaanitanssia siinä haudalla. Hauta oli tyhjä ja sinne oli sytytetty nuotio ruohosta. Kauhuissani ryntäsin yläpihalle. En muista, oliko siinä äitikin asiaa selvittelemässä? Luultavasti, ainakin myöhemmin!!! Etsiskelin hävinnyttä vainajaa ja löysin sen pahvilaatikkoineen vipattuna Ansasten pihan parkkipaikalle.
Että näin sulosia työ pojjat olitte. Kuka tunnustaa olleensa paikalla? Minun mielestä ainakin Ille oli???
Pienenä sivujuonteena kerron, että kun Ille kertoi Petter Lundströmistä, jonka minä olin jo unohtanut, muistin Petterin ja sen, miten Petterin kanssa leikittiin ja että tämä hiirulaiseni oli saanut nimen juuri hänen mukaan. Eli sen takia minä nähtävästi en halunnut teidän siitä nimestä kuulevan ja aloittavan irvimistä....
No, onko muistikuvia poijjat??? Illellähän on ilmiömäinen muisti??!!
5 kommenttia:
Illellä on valikoiva muisti. Tätä se ei muista.
Kyllä muistan. Mutta nyt on syytä kuitenkin muistaa, että aina kun oli tulesta kysymys niin Timonhan on myös ollut oltava siellä! Sitäpaitsi, mehän yritettiin Timon kanssa saada se Suhosten papukaija lentämään vielä, ku kovin hiän olj' hiljaseks heittäänt!
Niin, Timpalla oli aina tikut mukana, jos sattuisi tarvitsemaan. On se hyvä, että Taina kuitenkin pitää meitä vielä ystävinään kaiken tämän jälkeenkin.
Voi Suhosten papukaija parka!
Lieventäväksi asianhaaraksi tuossa hiirijutussa voinee sanoa, että olitte kuitenkin ennen tulen sytyttämistä sen sieltä pois siirtäneet (heittäneet). Kun se palautettiin sinne takaisin, annoitte sen kyllä rauhassa olla. Oli siinä varmaan jonkinmoiset puhuttelut teille pidetty. Eli keksitte sitten jotain muuta...
Mielenkiinnolla jään seuraamaan Timpan kommenttia tähän. Että ihan tulitikut oli Timpalla aina taskussa!!! Voi Timo!!
Kyllä te olitte hirveitä ja ihania. Nyt ootte enää vaan ihania!
Eikös se ole parempi, että ne kepposet tehtiin silloin eikä nyt. Istuttais kiven sisässä joka sorkka tänään hautarauhan rikkomisesta. Vai mikä se termi nyt onkaan?
Lähetä kommentti