Tuossa "Elsan talossa" asui Jouni, minusta mummonsa kanssa. Kävin silloin tällöin Jounin luona leikkimässä. Korkeat portaat johti kahden puolen asuntoihin. Portaiden juurella oli liiterien ovet. Muistan sen kostean sahanpurun tuoksun siellä klapien seassa leikkiessämme. Jounillä kerrottiin olevan reikä sydämessä. Ei saanut rasittua paljon. Sitten tuossa meitä lähemmässä talossa asui Tuulikki. Tai oikeammin talon pihan keskellä oli erillinen talo, jossa Tuulikki asui. Tuulikilla oli Ari niminen veli. Veli oli arka ja hiljainen, niin kuin vaalea äitinsäkin oli. Äidillänsä oli muistaakseni miesystävä, joka oli hiukka "huoleton" välistä. Tuulikki oli minun kaveri. Ja Tuulikilla oli mieleenpainuva nauru! Opettelin Tuulikin pyörällä pyörälläajoa, kun omaa ei siinä vaiheessa ollut. Muistan, kun Tuulikki kertoi miten heidän aikaisemmassa asunnossa lutikat kiipesi viisaasti kattoon sängyn yläpuolelle ja heittäytyivät sieltä ihmisten päälle puremaan (yääääkk!). Muistan myös tuossa Tuulikin talossa, kun kävimme talon kellarissa kauhistelemassa karmeita rotan hampaanjälkiä perunasssa ja oltiin mukana kun laittoivat rotantanmyrkkyä astioihin.
Rattikelkkakisat! Ylhäältä Vuorikadulta lähettiin, sitten tiukka kurvi tuosta lankkuaidan nurkalta Puusepänkadulle, ja siitä Suokadun yli maaliin! Ihme ettei kukaan jääny auton alle!
7 kommenttia:
Tuo korkea puutalo, "Elsan talo", siinä asui joku pikkupoika Jouni!? Muistaako kukaan?
Oliko se sen tytön veli, sen tytön, joka sanoi:
"Mää kottiis äetis sylliin istummaan!"
Se tyttö oli joku Tuulikki!
Testing
Tuulikki tai Muurikki, ei se poista sitä, että
se ei ois voinut olla sen Jounin systeri.
Tuossa "Elsan talossa" asui Jouni, minusta mummonsa kanssa. Kävin silloin tällöin Jounin luona leikkimässä. Korkeat portaat johti kahden puolen asuntoihin. Portaiden juurella oli liiterien ovet. Muistan sen kostean sahanpurun tuoksun siellä klapien seassa leikkiessämme. Jounillä kerrottiin olevan reikä sydämessä. Ei saanut rasittua paljon.
Sitten tuossa meitä lähemmässä talossa asui Tuulikki. Tai oikeammin talon pihan keskellä oli erillinen talo, jossa Tuulikki asui. Tuulikilla oli Ari niminen veli. Veli oli arka ja hiljainen, niin kuin vaalea äitinsäkin oli. Äidillänsä oli muistaakseni miesystävä, joka oli hiukka "huoleton" välistä.
Tuulikki oli minun kaveri. Ja Tuulikilla oli mieleenpainuva nauru! Opettelin Tuulikin pyörällä pyörälläajoa, kun omaa ei siinä vaiheessa ollut.
Muistan, kun Tuulikki kertoi miten heidän aikaisemmassa asunnossa lutikat kiipesi viisaasti kattoon sängyn yläpuolelle ja heittäytyivät sieltä ihmisten päälle puremaan (yääääkk!).
Muistan myös tuossa Tuulikin talossa, kun kävimme talon kellarissa kauhistelemassa karmeita rotan hampaanjälkiä perunasssa ja oltiin mukana kun laittoivat rotantanmyrkkyä astioihin.
Rattikelkkakisat!
Ylhäältä Vuorikadulta lähettiin, sitten tiukka kurvi tuosta lankkuaidan nurkalta Puusepänkadulle, ja siitä Suokadun yli maaliin!
Ihme ettei kukaan jääny auton alle!
Lähetä kommentti